Yhden totuuden maa

Joku viisas on todennut älyn olevan uteliaisuutta. Kyky katsoa asioita laajemmin kuin vain omasta näkökulmastaan korreloikin hyvin vahvasti ihmisen älykkyyden kanssa. Silti yhden totuuden Suomessa eriävä mielipide torpataan julkisessa keskustelussa yleensä samantien. Analyyttisyys ja perustellut vastaukset nähdään selittelynä. Jos kertoo kannattavansa julkisen sektorin pienentämistä, saa vähintään fasistin leiman. Yritä siinä sitten käydä järkevää debattia. Milloin budjettikurin lisääminen ja valtion holtittoman velanoton vähentäminen alkoi toimia suorana synonyyminä huutolaisyhteiskunnalle? Ja eniten äänessä ovat tietysti ne jotka tietävät vähiten, tai pahempaa, eivät välitä tietää enempää. Kun järkevät argumentit loppuvat kesken, mennään ad hominem tasolle. Katainen kuulemma ajoi Suomen konkurssiin. Ihan yksin. Ja Stubb vaan twiittailee.

On jotenkin ymmärrettävää, jos teatteritaustan omaavalla näyttelijällä ei ole uskottavia "työkaluja" osallistua talouskeskusteluun, ja hän sen seurauksena tulee lausuneeksi jotain älytöntä. Mutta kyse ei näytä olevan vain siitä. Yhden totuuden logiikka näyttää olevan vallalla laajemminkin. Usein vaalien alla kuuleekin sanottavan: "Kannattaa äänestää sellaista ehdokasta joka ajaa juuri sinun etuja".  Tämä on myös monesti vanhemman väen ohje nuorisolle heidän tullessa äänestysikään. Äkkiseltäänhän tämä kuulostaa toimivalta logiikalta, kukapa ei omista eduista välittäisi. Kokonaan toinen kysymys esimerkiksi on, miten oikeudenmukaista on se että meidän kaikkien verorahoista kerätään kollektiivinen potti ansiosidonnaista työttömyysturvaa varten, vaikka siitä hyötyvät vain työttömyyskassan jäsenet? Tai se, että 20,4% suomalaisista maksaa 94% valtion saamista tuloveroista? Tästäkin huolimatta lisäprogression vastustaminen koetaan automaattisesti hyvinvointivaltion tuhoamisena.

 Jostain syystä kokonaisuuden hahmottaminen korvataan monesti olkinukkeilulla ja "helpoilla totuuksilla". Monille rahoitusmarkkinoilla esiintyvät johdannaiset tuntuvat edustavan keinottelun välinettä eikä mahdollisuutta suojautua valuuttariskeiltä. Finanssikriisin taas ajatellaan johtuvan markkinatalouden ongelmista. Ja taas menee pieleen. Finanssikriisi johtui holtittomasta velkaantumisesta sekä valtioiden, pankkien kuin kotitalouksienkin osalta. Maastrichtin vakavaraisuussopimusta- ja velkojen yhteisvastuullistamisen kieltävää No bailout- sääntöä rikottiin mennen tullen ja palatessa. Tämä taas on politiikan eikä markkinatalouden ongelma.

Oikeastaan vaarallisinta yhden totuuden logiikka on juuri taloudessa, sillä talous- ja markinat vaikuttavat meihin kaikkiin. Halusimme sitä tai emme. Siksi talouden- ja markkinoiden logiikan edes jonkinasteinen ymmärtäminen olisi suotavaa. Voidaankin perustellusti kysyä, miksi taloutta ei opeteta Suomessa erillisenä oppiaineena jo peruskouluista lähtien? Jäisi näin todennäköisesti monta aivopierua kuulematta, ja samalla monta turhaa pikavippiäkin ottamatta. Ja ehkä meillä sitten olisi enemmän kuin vain yksi totuus. Tosin tuntuu, että PISA- tutkimusten vankina oleva koululaitos ei näe tarvetta uudistua. Nykyinen "totuus" ilmeisesti riittää.

Hyvinvointivaltion pummit

Suomessa kaikki hyvä lähtee valtiosta. Valtion virkamiehet osaavat arvioida markkinavoimia paremmin yksityisten ihmisten tarpeet ja kulutuksen ylläpitäen samalla myös kohtuullista verotusta joka kannustaa yrittäjyyteen ja työntekoon. Kunnianhimoisten ihmisten pinnistellessä kohti parempaa tulotasoa, myös veropohja kasvaa. Tämä tarkoittaa että verotuloja on enemmän käytettävissä myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen. Tästä osoituksena valtio myös kykeni verorahoilla rahoittamaan elintärkeän lastensairaalan. Ei kun hetkinen. Sitten heräsin.

Madventures ja Docventures- sarjoista tuttu kaksikko Riku Rantala ja Tuomas Milonoff ovat perustaneet  "Hyvinvointivaltion kummit" nimeä kantavan hankkeen. "Veronkiertoon ja kikkailuun" omien sanojensa mukaan kyllästyneiden Rikun ja "Tunnan" organisoiman hankkeen ideana näyttää olevan kerätä lisää rahaa yli äyräiden jo muutenkin paisuneen hyvinvointivaltiomme tarpeisiin. Koska valtio heidän mukaansa tietää yksilöä paremmin, mikä on hyvästä ja mikä ei. Riku Rantala yrittikin ensi töikseen viedä säkillisen ylimääräistä rahaansa verotoimistoon auttaakseen valtiota, tässä kuitenkaan lopulta onnistumatta. Käteinen ei kelvannut, mutta lopulta löytyi sentään tilinumero jonne Rantala voi rahat myöhemmin lahjoittaa. Tätä performanssia varten paikalle oli tilattu Helsingin Sanomien toimittajakin Rantalan jalomielisyyttä todistamaan. Kun on nähnyt hankkeen kotisivut ja lukenut Hesarin uutisen aiheesta, tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen että kyseessä on parodia. Sen verran absurdilta koko touhu näyttää, hankkeen julistaessa valtion ilosanomaa tavalla josta Neuvostoliiton propagandakoneistokin olisi kateellinen. Kampanjan takana olevien henkilöiden taustat tuntien kyse ei kuitenkaan ole vitsistä. Kyseessä voisi tietysti olla myös lähestyvän Docventuresin toisen tuotantokauden markkinointikampanja, ja ehkä osittain näin onkin, mutta viime kädessä hankkeen takana olevat henkilöt ovat tosissaan. Tämä onkin kaikkein huolestuttavinta.  

Riku ja "Tunna" ovat saaneet matkailuohjelmiensa avulla kulttimaineen. Maine kantaa etenkin nuorison keskuudessa niin hyvin, että kampanjan populistinen propaganda uppoaa kuin veitsi voihin. Hankkeen suurin ongelma on, että sen takana oleva logiikka ontuu. Lastensairaalahanke ei ole hyvä koska se toteutettiin hyväntekeväisyysvaroin eikä verorahoilla. Tällä logiikallahan ei ole kenenkään yksilön järkevää tehdä mitään yhteiskuntamme hyvinvoinnin eteen. Odotetaan vain valtion tulevan hätiin. Rantala olisi voinut antaa rahat suoraan apua eniten tarvitseville, sen sijaan hän päätti luovuttaa ne byrokratian rattaisiin. Vähän sama kuin jos darraa poteva soittaisi lääkäriin sen sijaan että hakisi itse buranaa. Toisin sanoen, jos luotat enemmän itseesi ja omaan kykyysi tehdä päätöksiä kuin valtion, siinä on selvä ristiriita. Kukaan tosin ei ole vielä onnistunut argumentoimaan uskottavasti, miksi valtion työntekijät olisivat fiksumpia kuin yksityisen sektorin?

Me kaikki varmasti sorrumme joskus helppoihin totuuksiin. Maalaisjärki voittaa helposti analyyttisyyden ja logiikan. "Hyvinvointivaltion kummit"- kampanja edustaa kuitenkin niin läpeensä populistista ja absurdia toimintaa että sen tekijöiden puolesta hävettää. Koko surkeuden kruunaa kampanjan mainoksessa esiintyvän Riku Rantalan paita jossa lukee: "GimmeYaWallet." On ainakin tekijöidensä näköinen kampanja.