Joku viisas on todennut älyn olevan uteliaisuutta. Kyky katsoa asioita laajemmin kuin vain omasta näkökulmastaan korreloikin hyvin vahvasti ihmisen älykkyyden kanssa. Silti yhden totuuden Suomessa eriävä mielipide torpataan julkisessa keskustelussa yleensä samantien. Analyyttisyys ja perustellut vastaukset nähdään selittelynä. Jos kertoo kannattavansa julkisen sektorin pienentämistä, saa vähintään fasistin leiman. Yritä siinä sitten käydä järkevää debattia. Milloin budjettikurin lisääminen ja valtion holtittoman velanoton vähentäminen alkoi toimia suorana synonyyminä huutolaisyhteiskunnalle? Ja eniten äänessä ovat tietysti ne jotka tietävät vähiten, tai pahempaa, eivät välitä tietää enempää. Kun järkevät argumentit loppuvat kesken, mennään ad hominem tasolle. Katainen kuulemma ajoi Suomen konkurssiin. Ihan yksin. Ja Stubb vaan twiittailee.
On jotenkin ymmärrettävää, jos teatteritaustan omaavalla näyttelijällä ei ole uskottavia "työkaluja" osallistua talouskeskusteluun, ja hän sen seurauksena tulee lausuneeksi jotain älytöntä. Mutta kyse ei näytä olevan vain siitä. Yhden totuuden logiikka näyttää olevan vallalla laajemminkin. Usein vaalien alla kuuleekin sanottavan: "Kannattaa äänestää sellaista ehdokasta joka ajaa juuri sinun etuja". Tämä on myös monesti vanhemman väen ohje nuorisolle heidän tullessa äänestysikään. Äkkiseltäänhän tämä kuulostaa toimivalta logiikalta, kukapa ei omista eduista välittäisi. Kokonaan toinen kysymys esimerkiksi on, miten oikeudenmukaista on se että meidän kaikkien verorahoista kerätään kollektiivinen potti ansiosidonnaista työttömyysturvaa varten, vaikka siitä hyötyvät vain työttömyyskassan jäsenet? Tai se, että 20,4% suomalaisista maksaa 94% valtion saamista tuloveroista? Tästäkin huolimatta lisäprogression vastustaminen koetaan automaattisesti hyvinvointivaltion tuhoamisena.
Jostain syystä kokonaisuuden hahmottaminen korvataan monesti olkinukkeilulla ja "helpoilla totuuksilla". Monille rahoitusmarkkinoilla esiintyvät johdannaiset tuntuvat edustavan keinottelun välinettä eikä mahdollisuutta suojautua valuuttariskeiltä. Finanssikriisin taas ajatellaan johtuvan markkinatalouden ongelmista. Ja taas menee pieleen. Finanssikriisi johtui holtittomasta velkaantumisesta sekä valtioiden, pankkien kuin kotitalouksienkin osalta. Maastrichtin vakavaraisuussopimusta- ja velkojen yhteisvastuullistamisen kieltävää No bailout- sääntöä rikottiin mennen tullen ja palatessa. Tämä taas on politiikan eikä markkinatalouden ongelma.
Oikeastaan vaarallisinta yhden totuuden logiikka on juuri taloudessa, sillä talous- ja markinat vaikuttavat meihin kaikkiin. Halusimme sitä tai emme. Siksi talouden- ja markkinoiden logiikan edes jonkinasteinen ymmärtäminen olisi suotavaa. Voidaankin perustellusti kysyä, miksi taloutta ei opeteta Suomessa erillisenä oppiaineena jo peruskouluista lähtien? Jäisi näin todennäköisesti monta aivopierua kuulematta, ja samalla monta turhaa pikavippiäkin ottamatta. Ja ehkä meillä sitten olisi enemmän kuin vain yksi totuus. Tosin tuntuu, että PISA- tutkimusten vankina oleva koululaitos ei näe tarvetta uudistua. Nykyinen "totuus" ilmeisesti riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti