Läppärin näytöllä pyörii Teemu Selänteen uran viimeiset minuutit. Koko hallin osoittaessa Selänteelle suosiota seisaaltaan, tulee vääjäämättä miettineeksi yhtä asiaa. Miksi yhden pelaajan merkitys on näin suuri? Selänteen merkitys ei ole suuri ainoastaan meille suomalaisille, se on sitä kiistatta koko lajille.
21 kautta NHL:ssä. Lähes 700 maalia ja 1500 tehopistettä. Olympiakisojen pistepörssin kaikkien aikojen ykkönen. Edes Neuvostoliiton punakoneen ykköskentästä ei kukaan yltänyt vastaaviin suorituksiin. Ei, vaikka pelasivat aikana jolloin jääkiekko nykysilmin katsottuna näytti kaikkea muuta kuin jääkiekolta. Palkintokaapista löytyy myös läjäpäin arvokisamitaleita ja muita tunnustuksia. Ja tietenkin se tärkein. Stanley Cup.
Mikään edellä mainituista ei pelkästään ole nostanut Selännettä niin suureksi legendaksi kuin mitä hän kiistatta on. Oikeastaan Selänteen suuruus ei kiteydy maaleissa eikä tehopisteissä. Esiin nousee kaksi muuta seikkaa jotka ovat vieläkin tärkeämpiä. Ehkä vaikuttavin todiste Selänteen suuruudesta on se, että hän on omalla persoonallaan ja karismallaan vienyt jääkiekon paikkaan jossa sitä ei pitäisi pelata. Jääkiekon arvostus Kaliforniassa onkin noussut valtavasti viimeisen viidentoista vuoden aikana. Ei ole liioiteltua sanoa suurimman yksittäisen tekijän tässä muutoksessa olevan pelaajalla numero 8. Teemun positiivisuus ja intohimo lajia kohtaan on saanut muutkin mukaansa.
Juuri intohimoon ja postiivisuuteen liittyy toinen merkittävä seikka Selänteen perinnössä. Nauttiminen. "The Finnish Flash" ei ole koskaan pyrkinyt peittämään sitä että hän rakastaa sitä mitä tekee. Ja se näkyy. Suomalaisten aiemmat urheilijaesikuvat ennen "Selänteen aikakautta" olivat perinteisesti räkäposkella hiihtäviä metsien miehiä ja naisia. Tai sitten vittua ja perkelettä hokevia keihäänheittäjiä. Selänne muutti kaiken, antaen juroille suomalaisille omalla esimerkillään luvan hakea työstä myös nautintoa. Työ oli perinteisesti ollut työtä, josta ei saanut iloita. Teemu näytti toisenlaisen esimerkin.
Monelle Selänteen uran päättyminen merkitsee myös tietynlaista käännekohtaa elämässä. Kuulostaa se miten kornilta tahansa. Niin minun, kuin monen muunkin lapsuuteen kuului erottamattomasti teksti-tv:n sivu 235. Unohtamatta Winnipeg Jetsin penaalia, josta ei aikoinaan halunnut luopua millään. Nyt teksti-tv:tä ei ole tarvinnut enää vuosiin, eikä penaaliakaan. Tilalla on jo kauan ollut läppäri ja internet. Siitä huolimatta Teemun loputtomalta tuntuva ura oli monelle meistä viimeinen linkki lapsuuteen. Nyt tätä linkkiä ei enää ole. Meistä on tullut aikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti