Kun vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskisat huipentuvat tänä iltana Rio de Janeiron Maracana stadionilla pelattavaan loppuotteluun, ei ole perusteetonta väittää että takana on jopa kaikkien aikojen kisat. Takana on monta toinen toistaan huikeampaa ottelua. Futisfaneille kautta maailman on tarjoiltu koko tunteiden skaala kuluneen kuukauden aikana. Tappeluita ei onneksi olla nähty, ainakaan kovin montaa, sodasta nyt puhumattakaan. Ja päättyy illan finaali miten tahansa, sotaa Saksan ja Argentiinan välillä ei varmasti tulla näkemään.
Kun Saksan ja Brasilian välinen välieräottelu oli päättynyt tiistaina Saksan murskavoittoon, alkoi sosiaalisessa mediassa levitä eräs kuva. Kuva, joka kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Katkeran tappion kokenut, itkun ja järkytyksen sekainen vanhahko brasilialainen herrasmies ojentaa kuvassa nuorelle saksalaistytölle voittopokaalinsa. Pokaali ei tietysti ole aito, mutta symboliikkaa kuvaan liittyy sitäkin enemmän. Se kertoo kaiken olennaisen urheilukulttuurista. Vaikka murskatappio jätti varmasti ikuiset arvet miehen sieluun, oli hän silti valmis antamaan jotain itsestään. Juuri tähän hetkeen kiteytyy koko urheilun ja ennen kaikkea futiksen hienous. Se tarjoaa tunteita. Tunteita, joita oikeastaan mikään muu ei pysty tarjoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti